Nyt kun erittäin vilkas talvisesonki on ohi, on aikaa tutustua tarkemmin saatuihin palautteisiin ja niitä tulla tupsahtaa vielä useampi viikko vieraitten lähdön jälkeen.
Palautteet ovat pääosin positiivisia ja tuovat hyvää mieltä. Onnistuimme, vieraat olivat tyytyväisiä ja saattavat tulla jopa uudelleen käymään. Useimmiten kuitenkin lupaukset ovat ennenaikaisia. Maailmassa on niin paljon käymättömiä paikkoja, joten tuskin tuotakaan vierasta täällä enää nähdään, kauniista lupauksista huolimatta. Eri asia on sitten FinnFanit tai vakioasiakkaat, jotka tulevat vuosi toisensa jälkeen. Heitä käytetäänkin sitten työorjina majoitus- ja ruokapalkalla.
Matkatoimistot keräävät asiakkailtaan palautetta ja lähettävät ne (toivottavasti sensuroimattomina) sitten minulle. Happy tai Unhappy. Ei ole kuulema Unhappy-asiakkaita, vaikka arviointi on lipsahtanut unhappyn puolelle. Matkatoimisto vakuuttaa, että asiakas on ollut very happy, mutta lähettää tässä parannusehdotuksia ja toiveita. Kaikki on mennyt hyvin, no problem. Vaikkakin minä ymmärrän palautteen niin, että tämä ammatiltaan lääkäri -asiakas ei suosittele ohjelmaa, koska piti hiihtokoulua liian vaikeana ja on huolissaan siitä, mitä useat kaatumiset aiheuttavat asiakkaiden terveydelle. Joten miten asiakas on ollut very happy?
Eniten ärsyttävät palautteet, jotka tulevat viimeisenä päivänä tai pahimmillaan pari viikkoa loman jälkeen. Palautteet, joiden syy olisi voitu korjata jo täällä paikan päällä, jos asiakas olisi vain sen meille lomansa aikana ilmoittanut. Viimeisenä päivänä on turha nurista, jos eteisen nurkassa olevat villakoirat ovat vain kasvaneet tai yläkerran kiinanruusu näyttää siltä, että ei ole saanut vettä viikkoon, tai jos omasta mielestään asiakasta ei ole neuvottu tarpeeksi mäenlaskussa.
Sellaiset palautteet tuntuvat epäoikeudenmukaisilta. Villakoirat olisi voitu poistaa talosta imuroimalla, kiinanruusulle olisi voitu heti antaa ensiapua veden muodossa tai asiakkaalle antaa extratunteja opastusta mäenlaskun saloihin, kunhan vain hän olisi avannut ajoissa palautelokeronsa.
Tiedetään, ei aina voi olla täydellinen ja useimmilla "hoomaneilla" on tapana antaa palautetta palautteen antamisen ilosta. Toiset ovat olleet tyytyväisiä vieraskirjan mukaan, mutta jälkikäteen selän takana haukutaan huoneet spartalaisiksi ja matkaseuralaiset tylsiksi.
Annan palvelijana kaikkeni siitä, että vieraat viihtyvät, saavat uusia kokemuksia, ystäviä ja maastamme parhaan mahdollisen kuvan. Kerron tarinoita, toimin seremoniamestarina, en hermostu, vastaan samaan kysymykseen 12 kertaa hymyn hyytymättä, otan käyttöön suunnitelman D, kun suunnitelmat A:sta C:hen ovat menneet mönkään, jotta asiakas olisi vain tyytyväinen.
Tykkään työstäni. En tätä tekisi, jos en tykkäisi. Tämä on elämäntapa. En olisi jaksanut näin pitkään, jolleivät mukavat asiakkaat olisi minua potkineet eteenpäin, mutta silti vihaan feedbackia.
Ehkä se negatiivinen palaute antaa oikeasti potkun takalistolle tekemään asiat vieläkin paremmin ja sisuuntumaan niin, että asenne on; minähän näytän, että tämäkin asia hoituu parhain päin.
Paitsi asiakkaiden palvelijana, toimin myös kahden kissan palvelijana kotona.
Mauno-Liisalla ja Tuukilla on vankka mielipide jokaiseen asiaan.
