Oikeastaan
mahtavaa, että luonteelleni on löytynyt tieteellinen selitys. Nuorena
koululaisena kaikenlainen esiintyminen, oli sitten kysymyksessä
yksinlaulu, näytteleminen, esitelmän pitäminen tai yksinkertainen
viittaaminen (historian opettaja Helvelahti: MURTONEN) oli suuri
kauhistus. Parhaimmillaan (pahimmillaan) esitelmiä jännitettiin
viikkotolkulla. Täydellisyyteen pyrkivällä introvertillä jokainen
julkinen työ vaati suunnattoman ponnistuksen. Iteronomiksi valmistuminen
oli pieni ihme. Ujo ja kiltti koululainen lähti Kiteeltä Porvooseen
asti valmistumaan matkailusta haaveenaan Aurinkomatkojen opas.
Kotimaan matkailulinjalta päästyäni halusin viedä kuitenkin Suomi-ilosanomaa
eteenpäin. Helpommin sanottu kuin tehty. Muistan ikuisesti ensimmäisen
esiintymisen matkailuoppaana. Luultavasti sen muistaa myös se ryhmä,
joka tuli Nurmekseen kaupunkikierrokselle.
Mutta klisee; harjoitus tekee
mestarin on oikeasti totta. Opettelin asiat, ensin ulkoa, sitten
sisäistin ne, sen jälkeen vielä lopulta aloin nauttimaan puhumisesta,
kun tiesin tietäväni asiat viimeisen päälle, opettelin tarinat ja
muutamat aiheeseen liittyvät vitsitkin. Nykyään osaan jopa lukea
asiakasta. Viiden minuutin sisällä ryhmän kohtaamisesta tiedän, miten
seuraava tunti, päivä, viikko tai kaksiviikkoinen tulee menemään ryhmän
jokaisen jäsenen kohdalta. Sitä taitoa on vaikea opettaa toisille, se
tulee luonnostaan, kokemuksen myötä.
Mutta se
on työminä! Kun olen vapaalla, haluan olla yksin.
"Mä haluun olla yksin, Haluun olla hiljaa, Haluun, että nukkuu kerrankin voin, Mä haluun ihan helvetin pitkästä aikaa tuijottaa kauas tyhjyyteen, Ja ehkä sitten lopulta elämä voittaa
Muistan miks tän kaiken teen."
Muistan miks tän kaiken teen."
Osaan
ottaa yleisöni suvereenisti, töissä. Osaan seurustella eli kertoa tarinoita, töissä. Osaan kertoa mielipiteeni ja pitää siitä
kiinni, töissä. Minulla on rautainen ammattitaito kansainvälisen
markkinoinnin alalta, töissä. Yksityiselämässäni, haluun olla yksin, no
comments ja jättäkää minut rauhaan. Syksy on ihanaa aikaa, ei ole
sesonkia, kerrankin on aikaa itselle tehdä, mitä haluaa, vaikka miljoona Netflix-sarjaa tai -elokuvaa,
sohvalla löhöämistä ja anti-stress -teetä. Kaikki se on keskittymistä tulevaan 24/7 sesonkiin. Don't
get me wrong. Nautin suunnattomasti työstäni. Teen vain niitä hommia,
mistä oikeasti pidän, en lähde kelkkailemaan tai ranskankieliselle
kaupunkikierrokselle, en
astu oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Olen 25 vuoden aikana saanut
koulutusta asiasta kuin asiasta. Samoista asioista tulee edelleen
koulutustarjouksia. Kiitos, mutta ei kiitos. Olen sosiaalinen
introvertti. Tämä saa nyt riittää.
Kuvassa: Töissäkin voi välillä ottaa aikalisän, ainakin uutena vuotena, kun leikkii oraakkelia ja tekee vieraille uuden vuoden ennustuksia!
Minulla on kotona kaksi karvaista sosiaalista introverttiä. Mauno-Liisa ja Tuuki Antero. Manu on löytökissa, Stuge ollut pikkupennusta asti kotona. Tyttö- ja poikakissa. ADHD ja mörökölli. Kun on pakko, tullaan toimeen keskenään ja osataan vaatia palvelua. Ja kun halutaan rauhaa, nukutaan sukkalaatikossa tai uunin päällä. Työnjakokin on selkeä. Kun ruokaa pitää saada, hoitaa Manu työt: riehuu sekä maukuu kovaäänisesti. Stuge odottaa kiltisti ruokakupin ääressä, että kohta se palvelija saa tarpeekseen Manun räyhäämisestä ja antaa meille ruokaa.
Sosiaalinen
introvertti on puhelias ja viihtyy ihmisten seurassa, mutta
kohtuudella. Kun mitta täyttyy, introvertti kaivautuu sohvan nurkkaan ja
häviää omaan kuplaansa lataamaan akkujaan. Tässä muutamia
ominaispiirteitä, jotka ihmisrakas introvertti toivoisi muiden
ymmärtävän.
https://hidastaelamaa.fi/2019/
Ryhmämatkalle tulevistakin on välillä löytynyt introverttejä kummajaisia:
Huono ilma pyöräretkellä
Naisten
matkalle osallistui nainen, jolla meni ensimmäisenä päivänä 2 km:n
pyöräilymatkaan puoli tuntia. Sanomattakin oli selvää, että hänet oli
lähetettävä matkatavarakuljetuksessa majatalosta toiseen. Melomisesta
hän kyllä tykkäsi ja otinkin naisen useasti omaan kanoottiini omiin oloihinsa, jotta
enemmiltä konflikteilta vältyttäisiin.
Metsäkartanolle
pyöräilimme Puukarin Pysäkiltä 35 km matkan. Kyseinen nainen tuli
kuljetuksessa perässä. Astuttuaan ulos autosta Metsäkämpän pihaan, hän
kääntyi kannoillaan ja totesi haluavansa takaisin Pysäkille. Tämä ilma
ei sovi hänelle.Tosiaan savolainen ilma tunnetusti eroaakin karjalaisesta henkäyksestä.
Lentokoneen ilmakaan ei ollut kuulema
sopiva ja sain jälkikäteen viestiä, että oli poistunut paluukoneesta
ennen sen lähtöä ja sanonut palaavansa kotimaahansa seuraavalla; paremmassa ilmassa!
Paniikkikohtaus metsässä
Hiihtovaelluksemme
oli täyteen buukattu, 12
asiakasta, Liisa (muistaakseni myös Sirke) nopean ryhmän mukana ja Minna "aina
sattuu ja tapahtuu" ryhmässä. Ihanat apuoppaamme Maiju ja Jonna
joutuivat lähtemään kumpikin myös hiihtämään kahden naisen avuksi ja
suojaksi metsiemme vaaroja vastaan, sen jälkeen kun selvisi, että näille
naisille tuli aina paniikkihäiriö, kun hiihdimme eristyksissä metsäisiä maastoja.
Matkatoimisto
sai kiukkuisen puhelun parin hiihtopäivän jälkeen. "Nyt lähetän nämä naiset kotiin,
tunnelma on kaikkea muuta kuin katossa kiukuttelun takia ja oppaat äärirajoilla." Koettakaa
nyt kestää. Jälkikäteen asianajajalla uhkailevan palautekirjeen jälkeen, toimisto
myönsi, että tiesivät jo asiakkaat buukatessaan, että nämä eivät olleet
sopivat ihmiset tälle retkelle. Voitte vaan arvata, että yhteistyötä
tämän toimiston kanssa ei jostain syystä aktiivisesti jatkettu.