Oikea kokki paikalla

 

-Asiakkaan ajattelemattomia sanoja

 

Joskus ei vaan jaksa hymyillä ja nieleskellä.

Kun on saanut kiltin tytön kasvatuksen ja potee sitä kuuluisaa syndroomaa, on puoliensa pitäminen joskus työn ja tuskan takana ja mieluummin sitten vetäytyy vessaan tai keittiöön itkemään ja kokoamaan itseään.

Olen aina ajatellut, että sillä asiakkaalla on jotenkin paha olo, väsynyt urheilusuorituksen jälkeen ja se paha olo pitää purkaa siinä lähellä olevaan asiakaspalvelijaan. Aina näin ei ole, vaan joillakin ihmisillä sanat vain ryöpsähtävät päästä niitä sen tarkemmin ajattelematta.

Huonekansiomme ovat englannin ja saksan kielellä huolella tehtyjä, mutta ei tietenkään ammattilaisen kääntämiä, vaan omalla persoonallisella tavalla. Eräs suomenkielinen, mutta vuosia ulkomailla asunut asiakas katsoi asiakseen kommentoida kielioppivirheitä illallisen aluksi kovaan ääneen, minkä johdosta emäntä vetäytyi puoleksi tunniksi vollottamaan väsyneenä vessaan. Päivä oli ollut rankka muutenkin. Palattuani takaisin ruokapöytään, muut asiakkaat vuolaasti kehuivat huonekansioiden persoonallista tyyliä ja hauskoja tarinoita ja kielioppivirheitä haukkunut asiakaskin sanoi kertovansa hienosta hiihtovaelluksesta kaikille kavereilleen. Illallispöydässä oli ilmeisesti käyty rakentavaa keskustelua palautteen antamisesta.

Paikalliset käyttävät palveluja harvoin, johtuen toki siitä, että ulkomaalaisten lomat ovat talossamme kasvaneet viime vuosina mittavasti. Tietenkin perinteiset sukukokoukset ja peijaiset ovat vakiojuhliamme.

Olin nähnyt suuren vaivan peijaisten järjestelyissä, tehnyt ympäri pyöreitä päiviä sillä viikolla keittiössä, saanut apuja myös kollegayrittäjältä, joka on kokki koulutukseltaan. Saimme aikaan erittäin maittavan aterian. Kannoimme yhdessä ruuan pöytään tilaisuuden alkaessa. Eipä aikaakaan, kun yksi vieraista hoksasi, että kuka apuhenkilö on. Ja niinpä hän kovaan ääneen kailotti ennen ruokailun aloittamista. Nythän meillä onkin täällä paikalla oikea kokki! Minä sitten ilmeisesti olin vain se legokokki.

Menimme keittiöön, ovet kiinni ja ensimmäiseksi purskahdimme nauruun, sitten se oikea kokki otti ja halasi minua ja sanoi, että älä välitä, tuolta asiakkaalta ryöpsähti tulla suusta sammakoita, jotta hirvipaisti mahtuu paremmin vatsaan.

Joskus luonto ei kulje logistiikan mukana. Yhtenä talvena latuja saatiin olla ajamassa joka päivä tuulen ja tuiskun takia. Niin kuin se ei olisi riittänyt, luvaton kelkkailija kävi joka aamu ajamassa latumme urat pilalle.

Tämä selvisi niin, että turhautuneet ja väsyneet hiihtäjät tullessaan Pihlajapuun pihalle (olin heitä iloisesti huiskuttaen mennyt vastaan) eivät edes tervehtineet, vaan alkoivat heti sättiä, että tiesinkö minä, ettei latua ollut lainkaan kyseisellä välillä. Silloin hiukan kimmastuneena vastasin, ettei minulla ole aikaa istua ladun varrella ja vahtia siellä liikkuvia ajonevoja tai ihmisiä. Myönnän kyllä, että tämän pahan olon siirsin seuraavalle uhrille. Tein rikosilmoituksen luvattomasta kelkkailusta. Pahan oloni uhri saatiin kiinni ja kahvikupposen ääressä sovimme kelkkailun ja hiihtämisen säännöt.

Vanhemmiten on oppinut päästämään suurimman osan asioista toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tosin myös kipakat vastakommentit ovat lisääntyneet ja joskus täytyy ihan keskittyä siihen, että kiukkuisen kommentin tullessa ulos suusta sen kummempia ajattelematta, mukana seuraa myös keventävä tarina tai vitsi.

Opasliiton arviointikoulutuksessa opetellaan palautteen antamista. Tämä koulutus olisi kaikille ihmisille tarpeen. Negatiivisen palautteen voi nimittäin antaa niin, että sen saaja kääntääkin palautteen mielessään positiiviseksi. Palautteen antaja on oikeasti kiinnostunut asioistamme ja haluaa antaa parannusehdotuksia.

Mää ja mäkätä männessäs, vanha nurmeslainen sananlasku tulee mieleeni nykyisin joka kerta negatiivista palautetta saadessani ja vaikka en sananlaskua asiakkaalle ääneen sanoisikaan, tuo se silti hymyn huulilleni kuvitellessani asiakkaat peräjälkeen pihatielle mäkättämään.

Hyviä hiihtokelejä kaikille vuonna 2024!