Manulla on harvoin kiire, paitsi silloin, kun nälkä iskee.
Silloin kelpaa auton kyytikin ruokakupille.
Aina roiskuu, kun rapataan
Eli suomeksi kiireessä tulee tehtyä legendaarisia mokia, joista seuraavassa
tämän kauden parhaimmat.
Auto
Olen varmaan kylällä jo tunnettu siitä, että minulla on taipumus saada auto
ojaan majataloon mennessä tai sieltä tullessa. Viimeisin tapaus on helmikuun
alusta, kun piti hakea talosta liinavaatteet ennen HeidiHaus -keikkaa.
Ajattelin nopeuttaa lähtöäni ja pyöräytin auton parkkipaikalla lähtösuuntaan ja
jätin sen käyntiin juostakseni pyykkituvalle. Auto käynnissä, vaihde vapaalla,
ei parkkia tai käsijarrua. Kun seuraavan kerran vilkaisen taakseni, on auto valunut
nokka edellä syvään ojaan, takapyörät ilmassa. Ei lähtö nopeutunut ei. Sillä
eihän auto ojasta lähtenyt kuin kaivinkoneella.
Pari päivää myöhemmin hurjan lumipyryn jälkeen, otin kunnon vauhdin
risteyksessä päästäkseni mäen ylös. Juu, käänsin rattia liian ärhäkkäästi ja
tömähdin suoraan hankeen. Lumi vain pöllysi. Jälleen kerran takapyörät ilmassa,
mutta nyt riitti toinen auto vetämään minut pois hangesta. Vähänkö hävetti, kun
naapuri ohi kävellessään totesi, että järjestit sitten itsellesi lisätöitä.
Ai että miksi tulen autolla, enkä
hiihdä järven yli...no siksi, että harva se päivä on pitänyt kuljetella
hiihtäjiä sinne sun tänne...käy nopeammin autolla kuin apostolin kyydillä.
Etanan vauhdilla
Kiire on, vaikka olisi itse lähdössä hiihtämään vapaapäivänään. Päätimme eräänä
kauniina aurinkoisena päivänä karata työharjoittelijan kanssa hiihtämään. No
oikeasti olisi tietysti ollut virallisia töitäkin, mutta eihän harjoittelijaa
voi päästää yksin hiihtämään vaan työpaikkaohjaajan on ehdottomasti lähdettävä
mukaan valvomaan suoritusta. Hyppäsimme matkatavarakuljetuksen kyytiin ja jo
parin kilometrin matkalla ymmärsimme, miksi kuljettaja viipyy matkalaukkuja
viedessään tai hakiessaan aina niin kauan. Toki meidän talviset tiet ovat
vaarallisen liukkaita, mutta ei siellä nyt etanan vauhdilla tarvitse mennä.
Naputtelin kelloani ja huokailin takapenkillä....1,5 tuntia suunnitellusta
aikataulusta myöhässä pääsimme viimein ladulle.
Avoimet ovet
Joskus matkatavarakuljettajalla on kuitenkin kiire. Pari aamua sitten harjoittelija
ihmettelee minulle, miksi meillä on ulko-ovi selkosen selällään ja miksi
keskellä pihamaata lojuu suksipussi? Ja seuraavassa hetkessä juoksee
pihalle huutaen Gudmula! Gudmula! (Nimi muutettu yksityisyyden suojaamiseksi). Asiakkaan suksipussi unohtui kyydistä.
Takavalot vain vilahtivat risteyksessä. Soitin äkkiä perään ja kuljettaja
palasi nolona hakemaan autoa vasten nojallaan olleen, auton ulkopuolelle,
jääneen pussin.
Vessa- vai talouspaperia
Sesonkikokkimme sukkuloi kahden majatalon välillä ja kiirekin tulee.
Ässäkokkimme tulee töihin kätevästi kaupan kautta, joten ostoslistoja
lähetellään hänelle urakalla, kahdesta majatalosta. Ei ihme, että listat menevät
välillä sekaisin. "Tuo kaupasta smetanaa, salaattia, kurkkua ja tomaattia.
Talouspaperikin on loppu."
Kokki tulee töihin mukanaan 72 rullaa vessapaperia, mutta oikeat muut
ostoslistan tavarat. Täh?? "Minähän kirjoitin, että meillä ei ole
talouspaperia". Etkä kirjoittanut, pyysit vessapaperia. "No en
varmalla pyytänyt, kun vessapaperia on talossa varmaan ainakin 10 isoa
pakettia." Tarkistettiin lista, ja todettiin, että sieltä toisesta
majatalosta puuttui vessapaperia. Eipä tässä mitään hätää ollut. Vessapaperia
aina tarvitaan, totesimme, kun nauruhepulista selvisimme! Seuraavana päivänä
tuli jo muutama rulla jo sitä talouspaperiakin.
Kaksoisolento Toivotonta elämää |
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti